 |
|
|
|
|
LAPINKYLÄT JA UUDISASUTUS
Nykyisen Sodankylän kunnan alueella sijaitsi kaksi lapinkylää eli siidaa: Sompio ja Sodankylä. 1500-luvun puolivälissä nämä alueet liitettiin yhä tiukemmin Ruotsin hallinnon alaisuuteen osaksi valtakunnan itäisintä lapinmaata, Kemin Lappia. Kylien asukasluvut eivät olleet korkeita, verotustietojen perusteella on arvioitu esimerkiksi Sompion lapinkylän asukkaiden määrän 1555 - 1600 vaihdelleen noin 30 - 60 asukkaan välillä. Lapinkylien asukkaat olivat metsäsaamelaisia, joiden toimeentulo perustui vuotuiskiertoon; kesät vietettiin pienissä ryhmissä kesäkylissä kalastaen ja metsästäen. Etenkin peura, jota metsästettiin kevättalvella, oli tärkeä riistaeläin. Talviksi kokoonnuttiin kiinteisiin talvikyliin, joissa pidetyillä käräjillä ratkaistiin kylien sisäisiä ja lapinkylien välisiä riitoja. Talvikylät olivat myös markkinapaikkoja, joihin saapuivat kauppiaat Kemin, Tornion ja Kantalahden alueilta. Myös maallinen esivalta ja kirkonmiehet tavoittivat asukkaat talvikylistä. Alkuperäiseen metsäsaamelaiseen uskontoon kuuluivat usko luonnon henkiin, seitoihin ja noitiin. Tärkeitä olivat myös karhun ja peuran pyyntiin liittyneet uhrimenot ja riitit.
|
KUVITUSTA JOHANNES SCHEFFERUKSEN VUONNA 1674 ILMESTYNEESTÄ "LAPPONIASTA"
|
Saamelaisen ja suomalaisen asutuksen rajat oli määrätty ns. Lapin ja lannan rajalla, joka kulki nykyisen Sodankylän kunnan eteläosassa. 1600-luvun loppupuolella alue avautui uudisasutukselle: Ruotsin kuningas antoi plakaatit Lapinmaiden asuttamisesta. Plakaattien taustalla olivat Ruotsin valtiovallan ja kirkon pyrkimykset vakiinnuttaa asemaansa alueella. Asutusplakaatteja perusteltiin sillä, että uudisasukkaat, jotka viljelisivät maata ja hoitaisivat karjaa, eivät tulisi häiritsemään saamelaisten elämäntapaa ja elinkeinoja. Ruotsin maallisen vallan vahvistumisen lisäksi myös kirkko halusi vahvistaa asemaansa pohjoisessa. Sodankylän vanha kirkko rakennettiin 1693.
Suomalainen asutus ei levinnyt kovin nopeasti,
mutta kun myös useat lappalaiselinkeinojen harjoittajista siirtyivät maanviljelyyn ja karjanhoitoon, elämäntapa alueella muuttui. Lappalainen ja suomalainen elämäntapa sulautuivat yhteen. 1800-luvun puolivälissä Sompion alueelle saapui uusia asukkaita myös pohjoisesta Kautokeinon alueelta, josta useita tunturisaamelaisperheitä siirtyi Sompioon suurine porokarjoineen.
Kemin Lapin oma saamenkieli katosi käytöstä viimeistään 1800-luvun puolivälin jälkeen, samoihin aikoihin katosi myös villipeura Sompion erämaista. Johannes Schefferuksen vuonna 1674 ilmestyneeseen Lapponia-teokseen on tallennettu ainoat kirjalliset merkinnät Kemin Lapin omasta kielestä, kaksi sompiolaissyntyisen Olaus Sirman muistiinmerkitsemää runoa. Sompiossa säilyi kuitenkin saamenkieli, alueen saamelaisperheiden käyttämä tunturi- eli pohjoissaame.
|
|
| |
